Taloudellinen ja tuotannollinen irtisanomisperuste kannattaa tarkastaa asianajajalla – Korkein hallinto-oikeus muutti hallinto-oikeuden päätöksen

Taloudellinen ja tuotannollinen irtisanominen voi olla samalla tavalla perusteeton ja lain vastainen kuin henkilökohtaisella perusteella tehty irtisanominen. Perusteet kannattaa aina käydä läpi asianajajan kanssa. Toimistomme asianajaja Karoliina Partanen avusti viranhaltijaa irtisanomisriidassa, jossa virkasuhde oli päätetty lain vastaisesti taloudelliseen ja tuotannolliseen perusteeseen vedoten. Korkein hallinto-oikeus muutti hallinto-oikeuden antamaa ratkaisua 3.6.2019 antamallaan päätöksellään seuraavasti;

Viranhaltija A:n palkkaaminen pian irtisanomisen jälkeen yli vuoden pituiseen työsuhteeseen hoitamaan aiempaan nähden olennaisesti samankaltaisia tehtäviä osoitti, että koulutuskuntayhtymän mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi eivät olleet vähentyneet viranhaltijalain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla irtisanomispäätöksen mukaisen irtisanomisajan päättyessä. HAO:n sekä koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen ja apulaisrehtorin päätökset oli siten lainvastaisina kumottava.

HAO oli todennut, että valittajan irtisanomiselle tutkintokoordinaattorin virkasuhteesta oli asiassa todetuin perustein ollut viranhaltijalain 37 §:n mukaiset lailliset perusteet, eivätkä apulaisrehtorin ja yhtymähallituksen päätökset olleet valituksessa esitetyin perustein kuntalain (365/1995) 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisia.

KHO tutki asian ja kumosi A:n valituksesta HAO:n päätöksen pääasian ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvoitteita koskevilta osin. Samoin kumottiin X:n koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen päätös ja X:n koulutuskuntakuntayhtymän apulaisrehtorin päätös.

A on valittanut hänen irtisanomistaan koskevasta koulutuskuntayhtymän päätöksestä hallinto-oikeuteen muun ohella sillä perusteella, että koulutuskuntayhtymä on pian virkasuhteen päättymisen jälkeen palkannut A:n pitkälti samoihin tehtäviin, joita hän oli tehnyt ennen irtisanomistaan. Työnantaja ei ollut kuitenkaan perunut irtisanomista.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään tältä osin vertaillut tutkimuskoordinaattorin tehtäviä koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin. Hallinto-oikeus on vertailunsa perusteella todennut, että koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin kuuluu vain osittain niitä tehtäviä, joita valittaja on aiemmin hoitanut sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan tutkintokoordinaattorina. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajan palkkaaminen koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen tehtävään ei näin ollen osoita, että hänen aikaisemman virkasuhteensa mukaiset tehtävät eivät olisi tosiasiassa lakanneet pysyvästi. Hallinto-oikeus on lisäksi todennut selvyyden vuoksi, ettei koulutussuunnitteluassistentin tehtävä ole näillä perusteilla ollut myöskään kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltainen tehtävä kuin tutkintokoordinaattorin tehtävä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n valituksesta ratkaistavana, osoittaako A:n uusi määräaikainen koulutussuunnitteluassistentin palvelussuhde, että työnantajan mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä eivät ole viranhaltijalain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet irtisanomispäätöksen mukaisen irtisanomisajan päättyessä. Tässä arvioinnissa on vertailtava tutkimuskoordinaattorin ja koulutussuunnitteluassistentin tehtävien samankaltaisuutta sekä tarkasteltava, onko uuden tehtävän tarve johtunut vasta A:n irtisanomisajan päättymisen jälkeen ilmenneestä työnantajan toimintaedellytyksissä tapahtuneesta muutoksesta.

A:n irtisanomista ja hänen tehtäväkuvaansa tutkintokoordinaattorina koskeva selvitys ilmenee edeltä hallinto-oikeuden päätöksestä. A:n irtisanomisaika on päättynyt 30.9.2016. Myös koulutussuunnitteluassistentin määräaikaista tehtävää koskeva selvitys ilmenee pääosin edeltä hallinto-oikeuden päätöksestä.

Koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen pöytäkirjassa 9.3.2016 on käsitelty pedagogisen johtamisen rakenteellisia muutoksia. Pöytäkirjasta ilmenee muun ohella, että tähän liittyen perustetaan koulutussuunnittelijan toimi, joka koordinoi osaamisalojen lukuvuosisuunnittelua ja työjärjestysten tekemistä.

Koulutussuunnittelijan toimeen on apulaisrehtorin viranhaltijapäätöksellä 10.6.2016 valittu 1.8.2016 alkaen kasvatustieteiden maisteri G, joka on kuitenkin 22.8.2016 irtisanoutunut koeaikana siten, että hän on palannut aikaisempaan tehtäväänsä koulutuskuntayhtymän palveluksessa 1.9.2016.

Koulutussuunnittelijan toimeen on apulaisrehtorin viranhaltijapäätöksellä 28.9.2016 siirretty 1.10.2016 alkaen lehtori H.

A on apulaisrehtorin viranhaltijapäätöksellä 25.11.2016 päätetty palkata koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 9.12.2016–31.12.2017. Päätöksen perusteluissa todetaan muun ohella, että X:n koulutuskuntayhtymässä on organisaatiomuutoksen yhteydessä keskitetty koulutussuunnitteluprosessi koulutussuunnittelijalle 1.8.2016 alkaen. Prosessin uudistamisen kehittämisen tueksi on päätetty perustaa määräaikainen koulutussuunnitteluassistentin toimi ja osoittaa koulutussuunnitteluprosessin lisäresurssi ajalle 9.12.2016–31.12.2017. Määräaikaisuuden perusteena on ollut määräaikainen uudistamis- ja kehittämisprojekti. Perusteluissa todetaan edelleen, että A:n työsuhde on päättynyt 30.9.2016 ja että työnantajalla on työsuhteen päättymisen jälkeen viranhaltijan / työntekijän takaisinottovelvoite, mikäli työtehtävät ovat samankaltaisia kuin ne tehtävät, joita irtisanottu teki ennen työsuhteen päättymistä. A on toiminut tutkintokoordinaattorina 30.9.2016 asti, ja hän on tässä tehtävässä osallistunut koulutussuunnitteluun. Perusteluista ilmenee lisäksi, että tehtävän täyttö on käsitelty johtotiimissä 21.11.2016 ja että tehtävä ei ole henkilöstösuunnitelmassa.

Hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn tallenteen mukaan koulutuskuntayhtymän asiamies on kysynyt todistajana kuullulta henkilöstöpäällikkö C:ltä muun ohella, missä vaiheessa assistentin tarve ilmeni työnantajalle. Todistajan mukaan lukuvuosisuunnittelu alkoi elokuun alussa 2016 uudella tavalla ja uskottiin, että prosessi menee suunnitellulla tavalla. Mutta varsin pian, ehkä kuukausi pari eteenpäin mentäessä, tuli tieto siitä, että aika ei riitä yhden henkilön viedä tätä prosessia eteenpäin. Todistajan mukaan tuolloin selvitettiin, voidaanko palkata yksi henkilö lisää. Taloudellisessa säästötilanteessa mietittiin ensin, voidaanko ottaa joku talon palveluksessa oleva, mutta tultiin siihen tulokseen, että A:lla on paras osaaminen tulla auttamaan nopeasti.

Koulutuskuntayhtymän asiamies on hallinto-oikeudessa kysynyt myös siellä todistajana kuullulta apulaisrehtori D:ltä, milloin koulutusassistentin tehtävän tarve realisoitui. Todistajan mukaan, kun koulutussuunnittelijaksi valittu G lähti tehtävästä pois, homma seisahtui. Työn ja prosessin kehittämisen kannalta rupesi tulemaan ruuhkaa. Todistajan mukaan loppuvuodesta (”olisiko marraskuuta”), katsottiin, että on pakko ottaa lisäapua. Marraskuussa tehtiin johtotiimissä päätös, että palkataan avustava henkilö koulutussuunnittelijan rinnalle.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A:n tehtäviin on sekä tutkintokoordinaattorina että koulutussuunnitteluassistenttina kuulunut keskeisesti lukuvuosi- ja koulutussuunnittelua. Asiassa on esitetty erilaisia käsityksiä siitä, miten suurta osaa hänen työpanoksestaan tutkintokoordinaattorina ovat vaatineet tuohon tehtävään myös kuuluneet moninaiset muut työt. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tutkintokoordinaattorin ja koulutussuunnittelijan tehtävät eivät ole olleet samanlaisia. Tutkintokoordinaattorin tehtävä on tehtäväkuvansa perusteella ollut moninaisempi ja vastuullisempi kuin koulutussuunnitteluassistentin tehtävä.

Koulutuskuntayhtymä on kuitenkin palkatessaan A:n koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen tehtävään viitannut yhtäältä lakiin perustuvaan takaisinottovelvollisuuteensa ja toisaalta siihen, että A on tutkintokoordinaattorina osallistunut koulutussuunnitteluun. A:lla on tällä perusteella ollut sitä osaamista, jota koulutuskuntayhtymä on tarvinnut. Koulutuskuntayhtymä on sittemmin kirjelmissään hallinto-oikeudelle ja tänne todennut, että A on otettu koulutussuunnitteluassistentin tehtävään viranhaltijalain 46 §:n (irtisanotun viranhaltijan takaisinottaminen) velvoitteet ylittäen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tutkintokoordinaattorin ja koulutussuunnitteluassistentin tehtävistä saatua selvitystä kokonaisuudessaan arvioitaessa koulutussuunnitteluassistentin tehtävää on pidettävä viranhaltijalain 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltaisena kuin hänen tutkintokoordinaattorin tehtäväänsä. Tämän jälkeen on arvioitava, onko koulutussuunnitteluassistentin tarve johtunut jostakin vasta A:n irtisanomisajan päättymisen 30.9.2016 jälkeen ilmenneestä työnantajan toimintaedellytyksissä tapahtuneesta muutoksesta.

Koulutussuunnitteluassistentti on palkattu uuden keskitetyn koulutussuunnitteluprosessin tueksi. Uudeksi koulutussuunnittelijaksi alun perin 1.8.2016 lukien otettu henkilö on 22.8.2016 koeaikaan vedoten ilmoittanut palaavansa aiempaan tehtäväänsä syyskuun alusta. Koulutussuunnittelijaksi on 1.10.2016 lukien siirretty toinen henkilö organisaation sisältä. Koulutussuunnitteluassistentin palkkaamista koskevaa asiaa on käsitelty koulutuskuntayhtymän johtotiimissä 21.11.2016. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että koulutussuunnitteluassistentin tarve on siten ajankohtaistunut viimeistään joidenkin viikkojen kuluttua A:n virkasuhteen päättymisestä.

Koulutuskuntayhtymä on vedonnut siihen, että väliaikainen ruuhka koulutussuunnittelussa on johtunut siitä yllättävästä seikasta, että koulutussuunnittelijaksi alun perin valittu henkilö palasi koeaikana aikaisempaan tehtäväänsä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa myös, että koulutussuunnittelijaksi alun perin valittu henkilö on ilmoittanut palaavansa aiempaan tehtäväänsä yli kuukautta ennen A:n irtisanomisajan päättymistä. Koulutuskuntayhtymä ei ole tuonut esille eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt sellaisia muutoksia koulutuskuntayhtymän toimintaedellytyksissä irtisanomisajan päättymisen jälkeen, joista voitaisiin katsoa johtuvan yli vuoden mittainen lisätyövoiman tarve koulutussuunnittelun uudistamisen kehittämiseksi.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut taloudellista tai tuotannollista irtisanomisperustetta A:n irtisanomiseen. A:n palkkaaminen pian irtisanomisen jälkeen yli vuoden pituiseen työsuhteeseen hoitamaan aiempaan nähden olennaisesti samankaltaisia tehtäviä osoittaa, että koulutuskuntayhtymän mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi eivät olleet vähentyneet viranhaltijalain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla irtisanomispäätöksen mukaisen irtisanomisajan päättyessä. Hallinto-oikeuden sekä koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen ja apulaisrehtorin päätökset on siten lainvastaisina kumottava.

Lisätietoja asiasta; asianajaja Karoliina Partanen, p. 050 4943585

Lähde; edilex